Totutellen mennään

Kaksi päivää takana ja hyvä tahti jatkuu. Olen hiippaillut tänään töissä puolen litran vesipullon kanssa ja juossut vessassa tiheään tahtiin. Työkavereille sanoin, että ottavat kaikki karkit pois minulta ja saavat vaikka syödä ne, jos sellaisiin sorrun. Varoitin kyllä, että saatan tapella vastaan.

Hyvillä mielin eteenpäin. Mies tosin vahingossa söi kaikki rahkat jääkaapista, joten pitää tehdä täydennyskierros kauppaan huomenna.

Vaikeita asioita

Ensimmäinen päivä alkaa olla illan puolella ja pikaisen katsauksen mukaan samat vanhat asiat tuntuvat edelleenkin vaikeilta. Ensinnäkin juominen. Vettä ei tahdo saada juoduksi riittävästi. Siihen pitää keskittyä ihan tosissaan. Ratkaisu voisi olla puolen litran vesipullo mukaan joka paikkaan ja täydennystä tarvittaessa.

Toinen vaikea asia on riittävän tiheän ruokarytmin säilyttäminen. “Normaalisti” saatan olla syömättä 6-8 tuntia, ja sen jälkeen kitusiin uppoaakin kaikki eteen osuva. “Unohdan” syödä riittävän usein. Pitäisiköhän laittaa ihan kännykkään muistutus..? Aika paradoksaalista, että laihduttaja ei muista syödä. Äkkiseltään luulisi, että tilanne voisi olla toisin päin, mutta keho tarvitsee polttoainetta rasvan palamista varten.

.. ja tästä tulikin mieleeni, että on ruoka-aika. Keittiöön, mars!

Tästä lähtee GFG14

Kahden viikon GFG-rutistus lähtee tästä. Nyt mennään pilkulleen ohjeiden mukaan, eikä mitään selityksiä hyväksytä. Nyt katsotaan mihin tämä nainen pystyy!

Paino oli aamulla 90,6kg, eli tuosta alimmasta painosta on tullut lipsuteltua vähän ylöspäin. No, tästä lähtee suunta alas. Olin jemmannut mittanauhan jonnekin varmaan paikkaan, joten sentit jäivät tänään mittaamatta, mutta korjataan tilanne huomenna. Aamupuuro meni ongelmitta alas ja ruokarytmi pidetään sellaisena, että kolmen tunnin välein on joku ateria, joiden välillä ei suuhun pistetä yhtikäs mitään. Korkeintaan vettä/teetä ilman sokeria.

Aurinko paistaa ja tästä lähtee uusi alku. Minulla on nelisen kuukautta aikaa saada aikaan näkyviä tuloksia, sillä omat häät ovat syyskuussa. Kaikki ylimääräiset kilot eivät siiheksi lähde, mutta varmasti sen verran, että se jossakin näkyy. Nyt lölleröille kyytiä!

Kolmas kerta toden sanoo

Huomenna alkaa uusi 14 päivän mittainen Go Fat Go jakso. Päätin viime hetkillä ilmoittautua mukaan. Nyt piru vie onnistun. Varmasti pystyn noudattamaan ohjelmaa pilkuntarkasti tuon kaksi viikkoa. Ihan pakko, nyt on näytön paikka itsellenikin.

Olen ollut aivan hirveän stressaantunut ja ihan järkyttävän kiireinen jo pitkän aikaa. Aikaisemmat taisteluni tässä GFG-haasteessa ovat kaatuneet omaan jaksamiseeni, en vain ole jaksanut pitää itsestäni riittävän hyvää huolta kaikkien kiireiden ja sairasteluiden keskellä. Stressaantuneena laihduttaminenkin on aikas hankalaa, kroppa takkuaa vastaan stressihormoonien(?) takia.

Kaksi viikkoa. Yes I can!

Tunnustan, tunnustan

Nyt olen käynyt muutaman kerran jumppailemassa ja se on tosi kivaa! Kunpa vaan ei olisi kaikkea ihmeellistä ja ylimääräistä elämässä, niin ehtisi panostaa liikuntaan enemmänkin. No, ei saa lannistua. Meneillään olevat projektit loppuvat aikanaan. (Ja niiden tilalle ehtii tulla monen monta uutta.) Eilen olisi ollut sisäpyöräilyä, mutta päätinkin jättää sen väliin tiukan aikatauluni takia. Sain sentään hankittua vaakaan uudet paristot! Tänään aamulla kävin jännittyneessä mielentilassa katsomassa, mitä se sanoo.. alle 90 kilon ollaan vielä vaikka olo on turvonnut ja tuli eilen vähän lipsahdeltuakin ruokapuolella. Tunnustan. Söin viinerin (!!!) ja lakupussin (440g!!!).. No, puolustuksena (seli seli osastoa) sanottakoon, että olo oli eilen aivan hirveä (niitä naisten juttuja..) ja oli niin kova kiire, että en ehtinyt tekemään aamulla puuroa, joten aamupäivän palaveritarjonta (karjalanpiirakka munavoilla, viineri ja kahvi) tuli syötyä nälissään ja illalla huonosti ravittuna kaupasta tuli ostettua täytelakuja iso pussi ja ennen kuin tajusinkaan, olin syönyt sen yli puolenvälin, ennen kuin sain puolikkaan pizzan (!!!) nenäni eteen “päivälliseksi”. Illalla koneen äärellä napostelin sitten loput lakut (kun kerta iso vahinko oli jo tapahtunut..). Että sellainen päivä.

Tänään on ollut paha mieli syöpöttelyjen takia ja aloitin päivän taas kiltisti puurolla. Nyt on jo parempi mieli ja mikä tärkeintä: parempi olo. Kyllä sillä vaan on väliä, mitä syö. Voi paremmin ja jaksaa paremmin, eikä tule sorruttua ihan höpöhöpösyömisiin. On tärkeää syödä säännöllisin väliajoin, ettei nälkä pääse liian suureksi, jolloin helposti syö sen mitä käsiinsä saa. Proteiinipatukat ovat käteviä eväitä ja vesipulloa kannattaisi pitää myös mukana. Auttavat kummasti pahimman yli.

Jooh, ei tässä taas ihmeempiä. Uusi päivä alkaa ja ei muuta kuin menox!

Jumpattu on ja kivaa oli!

Olipa mukava jumppatunti! Vähän jännitti etukäteen, kun en ollut käynyt tuolla pitkään aikaan, viimeksi silloin syksyllä juuri ennen sairastumistani. Aluksi oli askelluksia musiikin mukana ja sen jälkeen käsilihakset olivat treenissä pienillä painoilla ja lopuksi mm. vatsalihasliikkeitä ja venytyksiä. Tehokas tunti ja nyt etenkin käsien lihakset ovat hellinä.. Huomaa kyllä, että ei ole tullut tehtyä lihaskuntoliikkeitä vähään aikaan.. toisaalta ehkä ei ollut kaikkein fiksuin idea aloittaa kylmiltään kolmen kilon käsipainoilla, kun kevyempiäkin olisi ollut tarjolla. Piti käydä vaihtamassa ensimmäisen pitkän sarjan jälkeen, mutta lihakset olivat jo ihan finaalissa.. Huono kunto, mutta siitä se paranee.

Muutenkin huomasi selvästi, että lihakset ovat olleet liian pitkään lomalla. Punnerruksista ei tahtonut tulla mitään ja vatsalihasliikkeetkin menivät vähän sinne päin, mutta jostakinhan se pitää aloittaa. Ensi kerralla sujuu jo paremmin.

Oli kiva, kun oli kaveri mukana, niin ei tarvinnut haahuilla yksinään.. Seuraavan kerran mennään torstaina kokeilemaan pyöräilytuntia. Siinä ovatkin varmaan jalkalihakset lujilla. Pitää muistaa ottaa iisisti ja omaan tahtiin, ettei vedä itseään ihan piippuun. Omasta kokemuksestani voin kertoa, että yhden ylikierroksilla vedetyn spinning-tunnin jälkeen jalat eivät oikeasti toimineet moneen viikkoon! Ihan kuin olisi ollut puupökkelöt reisinä – ja se sattuikin niin paljon, etten nukkunut kunnolla moneen yöhön. Rajansa kaikella siis.

Mutta tästä päivästä jäi hyvä fiilis! On kiva mennä uudestaan.

Kalenteriin liikuntaa

Tein laihiskamun kanssa ensi viikolle varauksia kuntosalin liikuntatunneille. Saa tulla aika isoja mutkia matkaan, että en mene.. nyt on kunnon liikuntavermeet ja aikaa ja terveyskin (ainakin vielä tällä hetkellä) kunnossa. Varasin maanantaille ja torstaille tunnit ja suunnittelin vielä, että saattaisin jossakin välissä käydä uimassakin.. ehkä torstaina jumpan jälkeen.

Tosi kivaa, kun on joku mukana “livenä” laihdutusprojektissa mukana. Auttaahan sekin tosi paljon, kun seuraa kanssatoverien menoa blogien välityksellä, mutta tehokasta on sekin, kun joku soittaa ja “potkii” liikkeelle..

Elämässä riittää kiireitä ja isoja juttuja on tulossa, mutta asioilla on tapana järjestyä. Töiden lisäksi minulla on nyt aikaa vajaat 3 kuukautta kahteen isoon juttuun, jotka pitävät minut hyvin kiireisenä koko kevään ja noin 6 kuukautta sellaiseen tapahtumaan, jonka takia haluan päästä kuntoon. Myös tämä myöhempi juttu aiheuttaa kiirettä ja säpinää. Pitää yrittää olla stressaamatta liikaa ja rentoutua kiireenkin keskellä. Itselle pitää ottaa omaa aikaa, vaikka väkisin – muuten ei jaksa. Vaikka kuinka söisi kaurapuuroa joka aamu..

Iloisin ja luottavaisin mielin eteenpäin!